Last days

Nyt vasta, kun oikeesti selailee näitä kuvia tarkemmin, niin huomaan että oikeesti tein tosi paljon kaikkea Corner Pocketissa. Jos kuitenkin miettii, että olin siellä töissä vain kolme viikkoa, niin sinä aikana sain kyllä tehdä niin paljon kaikkea mahdollista, että en voi muuta kun vaan olla kiitollinen. Mut otettiin niin hyvin vastaan siellä ja aina välillä musta tuntu ihan siltä, että oisin ollu siellä ns. ihan oikeasti töissä enkä vaan TOPissa. Seuraavan kerran, kun menen Japaniin käymään, niin täytyy kyllä katsoa, että pystynkö mennä tuonne moikkaamaan kaikkia!

Oikeesti kaikki kunnon ns. ruokaleivät tehtiin näin. Pala määrät vaihteli, mutta ikinä ei ollu pelkästään yhtä pötköä. Mun mielestä tää on itse asiassa tosi kiva idea, koska noista leivistä tulee ihanan näkösiä.

 Alla on neljän kuvan "step by step" miso-edamame kierteistä. Näitten tekeminen oli tosi hauskaa ja tykkään tosta lopputuloksesta.

Hyvin huomaa, että ollaan Japanissa, koska siis kaikkien näitten piti näyttää samalta eli että kaikissa toi taikina menee nakin ympäri 6 kertaa, ei yhtään enempää eikä vähempää. Aluks näit oli tosi vaikeeta tehä, kun ei oikeen tienny että miten pitkä ton taikinan pitää olla, mutta lopulta se alko tulemaa jo tuolta selkärangasta.

Kurpitsaleipää, näitä tehtiin tosi paljon ennen halloweenia. 

Lisää erilaisia tuotteita, joissa on sisällä nakki.

Tämä pötkylä taitettiin puoliks ja leikattiin siitä vielä puoliksi, avattiin ja laitettiin vuokiin, niinkuin alemassa kuvassa näkyy.

Nää oli ehkä mun lempparileipiä. Sain aina ekana tehä näitä, kun tulin töihin.

Mochileipiä, näitten saaminen tollassiks pitkulaisiks ei ollu hirveen helppoa, kun noi mochit liikku tuolla sisällä ja vaikeutti asiaa ihan liikaa. Alemmassa kuvassa nämä tuotteet on menossa nousuun.

Lisää vuokaleipää. Tällä kertaa vähän erilailla tehtyä, huomasin kyllä hyvin, että nää tekee tosi paljon ihan perus vaaleeta leipää, joten oli kivaa vaihtelua kun joskus oli jotain muutakin.

Tällässiä pötkyläisiä leikkasin viimesen viikon aikana noin... ööö ainakin sata. Ainakun olin saanu valmiiks tollassen ison kasallisen, niin mulle sanottiin, että jääkaapissa on vielä lisää. 

Hypnoottista...

Meronpaneja! Olin ihan täpinöissäni, kun pääsin vihdoin tekee näitä, koska siis meronpan on ollu mun yks lemppareista siitä asti, kun olin vaihdossa Japanissa 2012... 

Omenapiirakkaa vähän erillailla tehtynä, kun aikaisemmassa postauksessa oleva. Tässä on myös tuollaista jotain murennettua kakkupohjaa (siltä se vaikutti ainakin), jota siinä toisessa ei ollut.

- Jasmin

Corner Pocket Nirasaki

Mun toinen työssäoppimispaikka oli siis leipomo nimeltään Corner Pocket ja voin vaan todeta, että rakastuin siihen paikkaan ihan täysin. Joka aamu oli oikeesti ihanaa mennä töihin ja olin vaa tosi hyväntuulinen aina, TOPin lopussa sainki kuulla, että mun hymy sai muutkin hyvälle tuulelle. En ois millään halunnu lähtee pois Corner Pocketista, koska se vaan tuntu sellasselta paikalta, että sinne mä kuulun. On kyllä jännää huomata, että miten nopeesti voi joihinki asioihin kiintyä. Viimeset päivät oli mun osalta erittäin itkun täytteisiä ja sain itkullani siellä muitakin itkemään, hupsis. Mutta tässä näitä kuvia niistä tuotteista, joita pääsin tekemään! Pakko vielä sanoo se, että olin tosi onnellinen siitä, että miten paljon ne luotti muhun ja anto mun tehä yksin tosi paljon kaikkea!

Tää oli Corner Pocketin myydyin tuote, vaahterasiirappileipä. Tätä tehtiin päivässä monta isoa satsia, koska sitä lähti sitten muuallekkin, kun vaan siihen meijän myymälään.

Etualalla on anko(punapaputahna)donitseja ja kauempana kahta erilaista kareepania (curry leipä), toisessa olevan karee on tulisempaa ja meillä oli työporukan kanssa hauskaa kun saatiin eräs henkilö syömään sitä, vaikka hän vihaa tulista ruokaa :D

Kareepanit kastetaan veteen ja pyöritellään pankossa eli leivänmuruissa tehdystä karkeasta "jauhosta", vähän sama asia, kun korppujauhot, mutta panko on karkeampaa.

Tässä oli mun joka aamuinen hommani: leikata miljoona (siltä se tuntu) tällästä pötkö palasiks (tässä on siis leikattu ne pötköt). Tuo on sellainen seesaminsiemen-juustokierre ja näitäkin tehtiin tosi paljon joka päivä.

Voitaikinaa, sieniä sisältävää tahnaa, lohta, juustoa ja pippuria. Noi tuoksu ihan taivaalliselta, mutta en itse henkilökohtasesti tykkää sienistä hirveästi niin en näitä syönyt kun vaan yhden kerran.

Karamelliä ja bataatinpalasia, olin tosi hämmentyny että miten paljon nää käyttää bataattia leivonnassa.

Tää kuvaa aika hyvin sitä, kun oon sanonu ihmisille, että japanilaiset leipomotuotteet on tosi ruokasia: friteerattu kana-leipä.

Omenapiirakkaa! Me tehtiin tosi montaa erilaista piirakkaa, mm. kurpitsapiirakkaa, jota on tossa alhaalla olevassa kuvassa. Kaikki piirakat tehtiin voitaikinaan.

Näitten kanssa meillä oli hieman hankaluuksia, kun tehtiin näitä ihan ekaa kertaa ja kun laitettiin tuota kurpitsatahnaa sen verran, mitä ohjeessa luki, niin se tuli ulos.. Kokeilua kokeilua :D

En oikeen tiiä, että miten selittäisin tän... Taikinaan kääritty nakki, joka leikataan neljään osaan? 

Japanin tummaleipä jepjep

Nää oli mun bravuuri, sain tehä nää aian ihan ite :) eli ihan normaalii taikinaa, jonka sisälle on kääritty kinkkuleikkeet

Seesaminsiemensämpylöitä

Bataattileipää

Anpanmaneja, näille piirrettiin suklaalla vielä silmät ja suu. Anpanman on suosittu japanilainen piirroshahmo ja yleensä näitten Anpanmanin mukaan nimettyjen tuotteitten sisällä on ankoa, mutta meillä niissä oli suklaata. Alemmassa kuvassa on siis Anpanman! :D

 - Jasmin

Heipsulivei!

Blogin kirjottamisen suhteen motivaatio oli koko ajan oikeesti täys nolla erinäisistä syistä (väsymys/laiskuus ja muut vähän henkilökohtaisemmat asiat, joita en nyt ala täällä selittelemään). Työssäoppiminen meni oikeesti ihan älyttömän hyvin ja täältä lähteminen tuntuu ihan kamalalta. Tykästyin varsinkin mun toiseen työpaikkaan tosi paljon ja se tuntu oikeesti sellasselta paikalta, mihin oisin voinu mielelläni jäädä pidemmäks aikaa töihin.
Oon oppinu ihan mielettömän paljon uusia asioita ja tää on muutenki ollu kyllä yks mun elämän parhaista kokemuksista. Oon tosi kiitollinen kaikille, jotka tän työssäoppimisen mahdollisti ja oli muutenkin mukana tässä matkassa.

Kerron nyt lyhyesti kuvien kanssa, että mitä mä tein mun loppuaikana siellä ensimmäisessä työpaikassa ja sitten yritän tässä mahdollisimman nopeesti kirjottaa loppuajastani Japanissa.
En päässy Kinseikenillä tekemään itse hirveästi mitään tuotteita, eli olin lähinnä koko ajan auttamassa pakkaamaan. Dorayakeja sain tosin tehdä tosi paljon, mikä oli kivaa ja tykkäsin niistä tosi paljon.

 Nuo yllä olevat neliötä kutsutaan yubesheiksi, yubesheja on montaa eri makua, mutta yleisimmät on yuzu (japanilainen sitrushedelmä) ja saksanpähkinä. Yubeshit on tehty tahmeasta riisistä, sokerista ja soijasta ja sitten tietenkin meidän yubesheihin lisättiin saksanpähkinää.

 Tässä on mun tekemiä miso manjuita. Manjut valmistetaan höyryttämällä ja yleensä niiden sisällä on ankoa (punapaputahnaa), mutta miso manjuissa on valkoista ankoa, joka on paljon makeampaa, kuin punainen. Miso manjuissa on tietenkin myös sekoitettu tuohon taikinaan misoa.

 Hokuto kirarit on bataatista valmistettuja makeita leivoksia. Me valmistettiin noita ihan älyttömän paljon, koska joku koulu oli ilmeisesti tilannu niitä johonkin niitten spesiaalitilaisuuteen.

 Kinseikenillä oli edamamen (soijapapuja) keruutalkoot ja vaikka mä en päässyt sinne mukaan, koska olin kipee, niin tervehdyin kummiskin sitten siihen mennessä, että pääsin perkamaan niitä. Meitä oli oikeestaan melkeen kaikki Kinseikenin työntekijät (eli ainakin yli 20 ihmistä) perkamassa noita ja silti meillä kesti joku 5 tuntia saada kaikki perattua, joten voitte vaan kuvitella, että miten paljon niitä oli.

 Tässä on taa näitä dorayakeja, joita mä pääsin yleensä aina tekemään. Tässä dorayakissa on sisällä kastanjoita tehtyä tahnaa ja kermavaahtoa. En ois oikeesti ikinä arvannu, että kastanjat maistuu noin hyviltä?? Taas asia, josta sai olla positiivisesti yllättnyt! Oon kyllä löytäny täällä ollessani monta sellasta makua, joista en ois uskonu tykkääväni, mut jotka onki sitten ihan älyttömän hyviä! Aina oppii jotain uutta! :D
Tossa alemassa kuvassa olevissa dorayakeissa on sisällä ankoa, omenaviipale, kanelia ja kermavaahtoa. Noitten tunkeminen paketteihin oli kamlaa, koska niissä oli niin paljon tavaraa sisällä ettei ne meinannu millää pysyä kiinni, hyviä ne tosin oli vaikka niissä olikin ankoa sisällä, josta en niinkään välitä.

 Tehtiin tosi paljon tällässiä riisikeksejä, jotka on pyöritelty tomusokerissa. Tosi yksinkertasia, mutta ihan älyttömän hyvänmakusia. Nää oli just sellassia ihania, että nää melkein kun vaan suli suuhun! ♥

Lisää dorayakeja! Tehtiin dorayakeja oikeesti tosi paljon, mutta mun Kinseikenillä olo aikana tehtiin vaan kerran näitä ns. kaksvärisiä dorayakeja. Näissä on sisällä pelkkää ankoa, mutta nää on kyllä niin makeen näkösiä, että rakastuin heti.

 Mun viimesenä työpäivänä Kinseikenillä meillä oli semmonen tapahtuma, että myytiin meijän tuotteita siinä kadulla ja vaikka oltiin valmistettu kaikkia tuotteita tosi paljon, niin kaikki meni päivän aikana. Asiakkaita oli ihan älyttömän paljon ja sain koko päivän vastailla kysymyksiin, että mistä oon kotosin ja miks puhun näin paljon Japania jne. On oikeesti ihanaa huomata, että miten paljon ymmärrän Japania ja että oikeesti pystyn kommunikoimaan kokonaan japaniks!

Tehtiin mocheja (riisikakkuja) ja tarjoiltiin niitä edamameista tehdyn tahnan kanssa. Niitä jäi muutama yli, joten syötiin ne sitten ite ja oli kyllä hyviä!

Kokonaisuudessaan mun työssäoppiminen Kinseikenillä oli tosi hyvä! Vaikka en saanu ite valmistaa hirveesti mitään, niin mulle kummiskin kerrottiin paljon eri raaka-aineista ja muutenkin tuotteiden tekotavoista jne. Nää raaka-aineet mitä Kinseikenillä käytettiin eros tosi paljon suomalaisista raaka-aineista ja olin välillä tosi hämmentynyt siitä, että miten erilaista voikin olla. Mut on kyllä niin kiva oppia uutta ja saada tietää, että millassia juttuja täällä toisella puolella maailmaa tehdään!
Yritän tässä parin päivän aikana saada kirjotettua mun toisesta työssäoppimispaikasta, mutta joudun ehkä tekemään siitä kaks eri päivitystä, koska mulla on sieltä ihan tosi paljon kuvia, koska sain tehä siellä ihan älyttömän paljon kaikkea!

- Jasmin

Long time no see

Hellurei!

Hahaaa, tää blogin päivittäminen on jotenkin tosi vaikeeta. Aina, kun yritän alottaa kirjottaa niin ei vaan meinaa millään tulla tekstiä ja siinä onki yksi syy miks en oo päivittäny tänne mitään tuon ensimmäisen tekstin jälkeen.. Mutta nyt on pakko kirjotella, koska oon ollu täällä jo kuukauden (!) ja alkaa vaan päivä päivält hävettää enemmän tää mun aikaansaamattomuus.
Ensinnäkin pakko kertoa, että tää mun työpaikka on ihan mahtava! Olin jo silloin innoissani, kun sain tietää että oon tulossa tällässeen paikkaan töihin, jossa valmistetaan perinteisiä japanilaisia makeisia, mutta tää oon ylittäny kaikki mun odotukset.

Hmm, en nyt viittis tiivistää kuukautta yhteen päivitykseen, niin kirjotan pari postausta tässä loppuviikon aikana.
Paljon on kerrottavaa, joten hypätään vaan heti asiaan ilman sen pidempiä selittelyjä!

Ensimmäinen työpäivä oli 14.9 ja jännitin ihan älyttömästi sitä, että minkälaisia työkavereita mulla on ja no oikeestaa jännitin ihan kaikkea, mitä vaan voi kuvitella. Kun pääsin aamulla sinne työpaikalle, niin mua oli vastassa sen paikan omistaja ja yks työntekijä, joka on mun "valvoja". Ensimmäisenä mulle esiteltiin vähän tuota paikkaa, missä mä oon töissä ja kerrottiin muutenkin sen yrityksen historiasta ja tuotteista jne. Sitten lähdin sen omistajan kanssa siitä tutustumaan yrityksen kahteen muuhun toimipisteeseen.
 Ensimmäinen niistä on melkein ton mun työpaikan vieressä ja siellä valmistetaan kaikki shingen mochit. Shingen mochi on Kinseikenin tavaramerkki ja niiden lisäksi (mun tietääkseni) on vaan yksi toinen yritys, joka saa myydä mocheja tolla nimellä.
Mochi on siis semmoinen pehmeä riisikakku, joka on tehty tahmeasta riisistä, ja shingen mochi syödään kinakon, eli paahdetun soijapapujauhon, ja ruskean siirapin kanssa.

Kun oltiin käyty katsomassa, että miten shingen mochit valmistetaan niin mentiin Kinseikenin toimistolle Nirasakiin, jonka luona on myös toinen kauppa ja pakkaamo. Sen jälkeen lähettiin takaisin sinne mun työpaikalle, joka on muuten Kinseikenin Daigaharan myymälä, ja loppupäivä menikin siinä, kun seurailin vierestä, kun muut valmisti tuotteita, ja pakkasin kinakoa yhden toisen työntekijän kanssa.

Tiistaina pääsin aamusta kattomaan, että miten ankoa eli punapaputahnaa tehdään. Ensin azukipavut keitettiin ja survottiin ja sen jälkeen tahna makeutettiin hunajalla. Itsehän en ankon mausta niinkään välitä, mutta oli kiva tietää, että miten sitä tehdään.
Loppupäivän autoin dorayakien valmistamisessa ja pakkaamisessa. Dorayakien taikinaan tulee sokeria, vehnäjauhoja, kananmunia, hiivaa ja sakea ja sisälle voi laittaa perjaatteessa mitä vaan haluaa. Meilläki on montaa eri laatua noita, on ihan perus pelkkää ankoa sisältävä ja sitten sellassia missä on kermavaahtoa ja esim. kastanjoista tehtyä tahnaa, bataattitahnaa tai sitten siihen kermavaahtoon sekoitetaan tofeeta.

Dorayakien "kuoria" ennen täyttöä

Valmiita dorayakeja oottamassa pussien sulkemista, näissä on sisällä pelkkää ankoa

Keskiviikko menikin sitten Koshu-kin obanien pakettien kokoomisessa, koska seuraavalla viikolla niitä tehtiin ihan älyttömän paljon, niin oli helpompaa taitella paketit valmiiks. Sehän täällä on mun mielestä jotenkin jännää, kun suurin osa tuotteista pakataan yksitellen ja niitten pakettien ulkonäköki on tarkkaa harkittua.

Aamu ysistä neljään näitä väkertämässä :D

Täällä on hygieniataso ihan jotain omaa luokkaansa, käytetään oikeesti koko ajan kumihanskoja ja pidetään hengityssuojia naamalla AINA ja se on oikeesti ihan järkyttävän tukahduttava... Tuntuu, et oisin joku pieni porsas ku se maski hikoiluttaa naamaa niin paljon.

Torstaina lähdin sen mun valvojan, Kira-sanin, ja muutaman muun työntekijän kanssa pienelle opintomatkalle. Käytiin ensin muutamassa paikassa, jossa myydään meijän tuotteita, kattomassa, että miten ne on siellä esillä. Sitten vierailtiin yhdessä toisessa yrityksessä, joka valmistaa myös shingen mocheja, kun siellä niitten tehtaalla oli avoimet ovet. Oli tosi jännä nähä, että miten shingen mocheja tehään tollassessa oikeesti isossa tehtaassa. Ja siellä oli myös esillä sellassia ns. syötäviä taideteoksia ja ne oli ihan älyttömän upeita!

Tuolla tehtaassa käynnin jälkeen käytiin syömässä ja sitten lähettiin hakemaan bataatteja sellasselta ns. bataattifarmilta tuolta vuorilta. Siellä meille kerrottiin, että mihin eri tarkoituksiin minkäkin kokoinen bataatti on hyvä ja päästiin katsomaan, kun ne työntekijät siellä lajitteli niitä jne. Käytiin myös kattomassa siinä samalla, että miten niistä bataateista valmistetaan bataattitahnaa, jota laitetaan mm. sinne dorayakien väliin.

Perjantaina mentiin sinne Nirasakin pakkaamolle auttamaan shingen mochien pakkaamisessa, koska niitä oli niin paljon, että ne tarvitsi sinne vähän apujoukkoja. Siltä päivältä mulla ei ookkaa kuvia, koska oli niin kova kiire koko päivän etten ees kerenny ajattelemaan kuvien räpsimistä.

Lauantaina menin töihin, koska meillä oli mizu shingen mochi event. Mizu shingen mochit on ollu ihan älyttömän suosittuja siitä asti, ku niitä alettiin viime kesänä valmistaa ja tänä kesänä niitä on myyty kesäkuun alusta syyskuun loppuun asti joka lauantai ja sunnuntai ja niitä on oikeesti menny monta sataa tuhatta. 

Mizu shingen mochi pitää syödä puolen tunnin sisään, koska sen jälkeen se muuttuu taas nestemmäiseksi, koska se sisältää suurimmaksi osaksi vaan vettä. Voin muuten kertoo, että oli ihan älyttömän hyvää!

Ensiksi kaikki raaka-aineet heitetään tuonne veden sekaan ja kiehautetaan ne, sitten tuo neste siivilöidään, jotta nesteestä tulee kirkasta. Nuo kupit täytetään tuolla nesteellä, viedään jääkaappiin jähmettymään ja tadaa, valmista on. Mizu shingen mochit syödään kinakon ja siirapin kanssa aivan kuten normaali shingen mochi. Sen lisäksi juodaan vihreää teetä.

Tämmöinen pallurainen mizu shingen mochi sitten lopulta on

Ensimmäinen viikko töissä meni oikein mukavasti ja seuraavalla viikolla olikin sitten lomaa, kun oli silver week, joten kävin perheen kanssa vähän kiertelemässä ympäriinsä ja nukuin paljon, hups.

Sunnuntaina lähettiin aikasin aamulla kohti Fujiyoshidaa, jossa käytiin ensin syömässä udonia jossain tosi suositussa paikassa, enkä kyllä ihmettele, koska se oli ihan älyttömän hyvää! Syömisen jälkeen mentiin Oshino Hakkaille, joka koostuu kahdeksasta lammesta ja joiden vesi on peräisin Fuji-vuoren sulaneista lumista. Kaikkien lampien vesi oli tosi kirkasta ja muutenkin siellä oli mun mielestä
jotenkin tosi rauhallinen tunnelma, vaikka ihmisiä olikin paljon.

Loma jatkui keskiviikkoon asti, mutta ei tehty ihan hirveästi mitään ihmeellistä. Käytiin maanantaina illalla syömässä sushia, tiistaina käytiin ajelemassa, syötiin pehmikset vuorilla ja mentiin illemmalle host äidin vanhemmille syömään.

nomnom, sushia <3

riisipeltojen keskellä on hyvä olla

Torstaina jatkui työt ja muut oli tehny aamusta niitä koshu-kin obaneita, joitten paketteja olin väkertäny edellisellä viikolla, joten pääsin sitten pakkaamaan niitä. Niitä oli oikeesti tosi paljon, joten meillä meni melkein koko päivä niitten kanssa, vaikka meitä oli kolme ihmistä pakkaamassa niitä...

En oo oikeesti ees ihan varma, että mitä kaikkee noi sisältää, koska ne oli jo valmiita sillon kun mä tulin töihin, joten en nyt voi kertoa niistä sen enempää...

Loppupäivästä pääsin tarrottamaan dangojen rasioita, mutta siinäpä se sitten olikin.

Perjantaina pääsin taas tekemään dorayakeja ja nyt sain oikeesti tehä niitä tosi paljon. Ensin tehtiin pelkällä ankolla olevia dorayakeja ja kun anko loppui, niin tehtiin bataatti&kermavaahto dorayakeja. Pääsin sit kans laittamaan niitä dorayakeja kiinni ja se oli ihan kamalaa, koska siellä oli sisällä niin paljon tavaraa, ettei ne meinannu millään pysyä kiinni ja sen takia niitä oli tosi vaikeeta tunkee pusseihin. Sain sitten lopulta myös syödä yhden niistä dorayakeista ja olin aika skeptinen aluksi, koska bataatti ja kermavaahto ei kuulosta mun mielestä hyvältä yhdistelmältä, mutta voin kertoo, että se oli ihan taivaallista! Seuraavan kerran kun tehdään niitä, niin yritän muistaa ottaa kuvia.

Oon muutenki ottanu tosi huonosti kuvia täällä, kun oon koko ajan hanskat kädessä niin en sitten viitsi alkaa kaivelemaan kännykkää jne. mutta yritän tsempata tän asian kanssa!

Ööh juu, yritän nyt loppuviikosta päivitellä vielä toisen kerran ja muutenkin yritän nyt alkaa päivittää aktiivisemmin, koska ei oo kiva kirjottaa parista viikosta yhteen postaukseen ja muutenkin kun ei ehkä muistakkaan ihan kaikkea jne. Mutta juu, seuraavaan kertaan!

- Jasmin