Heipsulivei!

Blogin kirjottamisen suhteen motivaatio oli koko ajan oikeesti täys nolla erinäisistä syistä (väsymys/laiskuus ja muut vähän henkilökohtaisemmat asiat, joita en nyt ala täällä selittelemään). Työssäoppiminen meni oikeesti ihan älyttömän hyvin ja täältä lähteminen tuntuu ihan kamalalta. Tykästyin varsinkin mun toiseen työpaikkaan tosi paljon ja se tuntu oikeesti sellasselta paikalta, mihin oisin voinu mielelläni jäädä pidemmäks aikaa töihin.
Oon oppinu ihan mielettömän paljon uusia asioita ja tää on muutenki ollu kyllä yks mun elämän parhaista kokemuksista. Oon tosi kiitollinen kaikille, jotka tän työssäoppimisen mahdollisti ja oli muutenkin mukana tässä matkassa.

Kerron nyt lyhyesti kuvien kanssa, että mitä mä tein mun loppuaikana siellä ensimmäisessä työpaikassa ja sitten yritän tässä mahdollisimman nopeesti kirjottaa loppuajastani Japanissa.
En päässy Kinseikenillä tekemään itse hirveästi mitään tuotteita, eli olin lähinnä koko ajan auttamassa pakkaamaan. Dorayakeja sain tosin tehdä tosi paljon, mikä oli kivaa ja tykkäsin niistä tosi paljon.

 Nuo yllä olevat neliötä kutsutaan yubesheiksi, yubesheja on montaa eri makua, mutta yleisimmät on yuzu (japanilainen sitrushedelmä) ja saksanpähkinä. Yubeshit on tehty tahmeasta riisistä, sokerista ja soijasta ja sitten tietenkin meidän yubesheihin lisättiin saksanpähkinää.

 Tässä on mun tekemiä miso manjuita. Manjut valmistetaan höyryttämällä ja yleensä niiden sisällä on ankoa (punapaputahnaa), mutta miso manjuissa on valkoista ankoa, joka on paljon makeampaa, kuin punainen. Miso manjuissa on tietenkin myös sekoitettu tuohon taikinaan misoa.

 Hokuto kirarit on bataatista valmistettuja makeita leivoksia. Me valmistettiin noita ihan älyttömän paljon, koska joku koulu oli ilmeisesti tilannu niitä johonkin niitten spesiaalitilaisuuteen.

 Kinseikenillä oli edamamen (soijapapuja) keruutalkoot ja vaikka mä en päässyt sinne mukaan, koska olin kipee, niin tervehdyin kummiskin sitten siihen mennessä, että pääsin perkamaan niitä. Meitä oli oikeestaan melkeen kaikki Kinseikenin työntekijät (eli ainakin yli 20 ihmistä) perkamassa noita ja silti meillä kesti joku 5 tuntia saada kaikki perattua, joten voitte vaan kuvitella, että miten paljon niitä oli.

 Tässä on taa näitä dorayakeja, joita mä pääsin yleensä aina tekemään. Tässä dorayakissa on sisällä kastanjoita tehtyä tahnaa ja kermavaahtoa. En ois oikeesti ikinä arvannu, että kastanjat maistuu noin hyviltä?? Taas asia, josta sai olla positiivisesti yllättnyt! Oon kyllä löytäny täällä ollessani monta sellasta makua, joista en ois uskonu tykkääväni, mut jotka onki sitten ihan älyttömän hyviä! Aina oppii jotain uutta! :D
Tossa alemassa kuvassa olevissa dorayakeissa on sisällä ankoa, omenaviipale, kanelia ja kermavaahtoa. Noitten tunkeminen paketteihin oli kamlaa, koska niissä oli niin paljon tavaraa sisällä ettei ne meinannu millää pysyä kiinni, hyviä ne tosin oli vaikka niissä olikin ankoa sisällä, josta en niinkään välitä.

 Tehtiin tosi paljon tällässiä riisikeksejä, jotka on pyöritelty tomusokerissa. Tosi yksinkertasia, mutta ihan älyttömän hyvänmakusia. Nää oli just sellassia ihania, että nää melkein kun vaan suli suuhun! ♥

Lisää dorayakeja! Tehtiin dorayakeja oikeesti tosi paljon, mutta mun Kinseikenillä olo aikana tehtiin vaan kerran näitä ns. kaksvärisiä dorayakeja. Näissä on sisällä pelkkää ankoa, mutta nää on kyllä niin makeen näkösiä, että rakastuin heti.

 Mun viimesenä työpäivänä Kinseikenillä meillä oli semmonen tapahtuma, että myytiin meijän tuotteita siinä kadulla ja vaikka oltiin valmistettu kaikkia tuotteita tosi paljon, niin kaikki meni päivän aikana. Asiakkaita oli ihan älyttömän paljon ja sain koko päivän vastailla kysymyksiin, että mistä oon kotosin ja miks puhun näin paljon Japania jne. On oikeesti ihanaa huomata, että miten paljon ymmärrän Japania ja että oikeesti pystyn kommunikoimaan kokonaan japaniks!

Tehtiin mocheja (riisikakkuja) ja tarjoiltiin niitä edamameista tehdyn tahnan kanssa. Niitä jäi muutama yli, joten syötiin ne sitten ite ja oli kyllä hyviä!

Kokonaisuudessaan mun työssäoppiminen Kinseikenillä oli tosi hyvä! Vaikka en saanu ite valmistaa hirveesti mitään, niin mulle kummiskin kerrottiin paljon eri raaka-aineista ja muutenkin tuotteiden tekotavoista jne. Nää raaka-aineet mitä Kinseikenillä käytettiin eros tosi paljon suomalaisista raaka-aineista ja olin välillä tosi hämmentynyt siitä, että miten erilaista voikin olla. Mut on kyllä niin kiva oppia uutta ja saada tietää, että millassia juttuja täällä toisella puolella maailmaa tehdään!
Yritän tässä parin päivän aikana saada kirjotettua mun toisesta työssäoppimispaikasta, mutta joudun ehkä tekemään siitä kaks eri päivitystä, koska mulla on sieltä ihan tosi paljon kuvia, koska sain tehä siellä ihan älyttömän paljon kaikkea!

- Jasmin